Muinaisjäännökset

Vanhalinnan pihapiirissä on kaksi valtakunnallisesti merkittävää muinaisjäännöstä: Vanhalinnan Linnavuori ja Aittamäen kalmisto.

Linnavuori

Linnavuoren laelta ovat Vanhalinnan varhaisimmat arkeologiset löydöt, muutama pala kivikauden keramiikkaa (ajalta 2000-1300 eaa.) ja mahdollisesti muutamia samalta ajalta olevia kiviesineitä. Kivikaudella Linnavuori oli meren ympäröimä ja vasta pronssikauden loppuun mennessä (noin 500 eaa.) meri oli vetäytynyt niin, että Linnavuori oli kiinni mantereessa. Linnavuoren pronssikaudelle ajoittuvia löytöjä ovat saviastianpalat sekä meripihkan kappaleet.

Ensimmäiset varustuksensa Linnavuori sai rautakauden puolivälissä (500-luvulla) ja kiinteät varustukset 1000-luvulla. Vain loivemmille rinteille rakennettiin puolustusvarustuksia. Laella oli puusta rakennettuja pieniä pirttejä ja majoja, joissa voitiin asua pitkiäkin aikoja. Myös esinelöydöt tuolta ajalta kertovat arkielämästä: ruuanvalmistuksesta, kankaankudonnasta, ja ajanvietosta, mutta myös sodankäynnistä ja siihen varautumisesta. Maankohoaminen, Halisten kosken syntyminen sekä Turun kaupungin perustaminen vaikuttivat siihen, että Vanhalinnan merkitys väheni. Rahalöytöjen ajoitukset kertovat, että Vanhalinnan Linnavuori oli käytössä vielä kun ”uusi linna” eli Turun linna, oltiin perustettu Aurajoen suuhun, mutta varsin pian, 1200-1300-lukujen taitteessa, Vanhalinnan käyttö alueen keskuspaikkana päättyi.

Aittamäki

Liedon vanhimpia rautakauden löytöpaikkoja on Linnavuoren vieressä kohoava Aittamäki. Sen käyttö jakautuu kahteen eri vaiheeseen. Kalmistoon on haudattu sekä roomalaisajalla että viikinkiajalla. Roomalaisaikaisissa hautauksissa poltetun vainajan luut laitettiin maakuoppaan tai puiseen uurnaan. Mukaan laitettiin vainajalle kuuluneita esineitä. Viikinkiajalla puolestaan oli käytössä nk. polttokenttäkalmisto, johon poltetun vainajan luut siroteltiin matalaan kivikkokenttään ja peitettiin kivillä ja maalla.

Arkeofyytit

Linnavuoren kasvilajisto on ajallisesti hyvin monikerroksinen. Alueelta on luetteloitu lähes 300 kasvilajia, joista suuri osa on tyypillisiä eteläisen tammivyöhykkeen lehtokasveja. Joukossa on myös mukana useita muinaistulokaskasveja eli arkeofyyttejä. Ne ovat joko ihmisen mukana kulkeutuneita luonnon hyötykasveja tai ihminen on raivaamalla luonut kasvupaikan uudelle lajille. Tällaisia vanhoja tulokaslajeja ovat mm. sikoangervo, nurmilaukka, tummatulikukka ja keltamo. 

 

Sekä Linnavuori että Aittamäki ovat muinaismuistolain suojaamia kohteita. 

 

 

 

Kuva: Vanhalinnan arkisto